LAPIN LEIRI - Helsingin Rudolf Steiner-koulun 10. luokkien leirikoulu

”Nyt kun aloin tuota luontojuttua pohtimaan… voisin oikeasti hullaantua luonnosta, koska mitä enemmän tietää, sitä enemmän tykkää.” Näin totesi Helsingin Rudolf Steiner koulun 10. luokan oppilas onnistuneen Lapin leirin jälkeen.

Steinerkoululaiset tottuvat kulkemaan metsissä jo alakoululaisina. Koulun ensimmäisellä luokalla opitaan kunnioittamaan luontoa ja ymmärtämään, että metsässä kulkiessamme olemme ikään kuin vieraisilla. Tutuista lähimetsistä tulee rakkaita paikkoja.
Lukion ensimmäisellä luokalla on aika viedä oppilaat oikeaan erämaahan, lähes koskemattoman metsän syliin. Viime vuosina leirikoulumatka on tehty Sallaan, pieneen Naruskan kylään Venäjän rajan tuntumassa.
Leirikoulumatkan tarkoituksena on tutustuttaa opiskelijat Lapin luonnon erityispiirteisiin. Elämyksistä ja omista kokemuksista alkaa prosessi, joka yhdessä teoriaopetuksen kanssa muuttuu syväksi oppimiseksi – sivistykseksi.

Tuntsan erämaa-alueen poikkeuksellisen kaunis ruska, tunturit ja upottavat suot herättävät opiskelijoissa ihastusta ja kunnioitusta. Kaupunkilaisnuoren luontosuhde voimistuu, puhtaan luonnon merkitys koko ihmiskunnalle tulee kouriintuntuvan selväksi.
Myös nykypäivän itsestäänselvyyksiä – suihkua ja pehmeää vuodetta, tulee arvostaneeksi enemmän koko päivän vaelluksen jälkeen!

Lapin leiriin kuuluu myös historian opiskelua ja arkeologisen tutkimuksen perusteita. Naruskan kylän lähellä käytiin talvisodan taisteluita ja  oppilaat oppivatkin paljon sotahistoriasta ja jälleenrakennuksesta.

Luokkayhteisö saattaa muuttua paljonkin lukioluokille tultaessa. Uusia ihmisiä liittyy joukkoon ja tiiviin ryhmähengen rakentaminen on tärkeää. Viikon mittaisella luokkaretkellä uusi porukka hitsautuu tehokkaasti yhteen. Yhdessä koetut tapahtumat kantavat hedelmää pitkälle koulun penkille asti. Lapin leiri onkin yksi niistä asioista, joita vanhat steinerkoululaiset muistelevat vielä pitkään opinahjonsa jätettyään.

Huonoja puoliakin leirikoulusta löytyy. Takaisin tullessa saattaa iskeä hetkellinen tyhjyys tiiviin yhdessäolon jälkeen. Ruskan jälkeen Helsingissä jatkuva loppukesä ja sen tumma vihreys tuntuvat oudoilta. 10.-luokkalaiset sanovat sen osuvammin:


”Kaipaan takaisin syksyyn, punertavien vaivaiskoivujen keskelle. Vaikka välissä oli hirveää, menisin ihan milloin vaan takaisin.
Nyt heti kiitos! Lappiin, Lappiin, Lappiin!”