Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja…

Kesäloman koittaessa kolmannen luokan oppilaat lähtivät kesälaitumille mukanaan talonrakennusohjeet. Talo, tai oikeastaan talon pienoismalli piti rakentaa käyttäen luonnonmateriaaleja. Suunnitteluun ja rakennusvaiheeseen sai käyttää aikuisen apua. Pihapiiriäkin piti miettiä. Lopuksi ohjeissa vielä neuvottiin tekemään työ ajoissa – isoa projektia ei kannata jättää viime tippaan.

Kesä kului, ja kukin rakensi taloa tyylillään. Oli perheitä, jotka varasivat taloprojektille oman huoneen ja käyttivät valtavasti tunteja sekä suunnitteluun että toteutukseen. Oli perheitä, joissa auringonoton lomassa liimattiin aina muutama hirsi paikalleen hitaasti ja leppoisasti nauttien työn verkkaisesta etenemisestä. Toki oli myös niitä, jotka kesäloman viimeisinä päivinä samoilivat kiihkeästi lähimetsissä tai kotipihalla etsien materiaalia taloonsa, joka lopulta saattoi muistuttaa enemmän karjasuojaa kuin maalaistaloa. Vaan väliäkö sillä, kun kaikki saivat talonsa valmiiksi ja kiikuttivat niitä ylpeinä opettajan nähtäväksi ensimmäisenä koulupäivänä.

Oppilaat saivat esitellä oman talonsa luokkatovereilleen ja kertoa rakennusvaiheesta. Monen mielestä rakentaminen oli ollut vaikeaa, mutta hyvin kiinnostavaa. Osa kertoi suorastaan huokaisseensa helpotuksesta kun talo viimein tuli valmiiksi.

”Tämä oli hyvä kohta harjoitella toisen työn kohteliasta huomioimista. Emme vertailleet taloja, sillä ne olivat kaikki niin erilaisia. Lopulta kun teimme niistä pienen kylän, huomasimme, että kaikkien talot sopivat hienosti kokonaisuuteen.” kertoo 4A-luokan opettaja Kiika Veijalainen.
”Talot tehtiin reilusti yhteistyössä vanhempien kanssa – isät ja äidit saivat halutessaan veistää pieniä veneitä, kutoa mattoja ja koristella taloa. Tämä yhteistyö lapsen ja vanhemman kanssa tuntui olevan kaikille hyvin tärkeää.”

Neljännen luokan historiaan ja kotiseutuoppiin taloprojekti sopii mainiosti: Millainen oli pihapiiri ennen vanhaan? Miten syntyivät kylät ja lopulta kaupungit? Millaisia olivat entisajan asutukset ja miten ne rakennettiin? Miten hahmottaa jokin tuttu paikka lintuperspektiivistä ja kuinka karttoja tehdään? Kysymyksiin on helpompi hakea vastauksia, kun suhde on omakohtainen.

Lopulta mökinrakentaja katselee tyytyväisenä  kättensä jälkeä tuntien samalla aitoa ihailua ja kunnioitusta naapurin mökkiä kohtaan.

Olla tyytyväinen itseensä ja antaa arvostusta myös muille. Hyväksyä se, että olemme - niin kuin kaikki rakennetut talotkin – erilaisia ja toimimme erilaisin tavoin. Joku perusteellisesti, toinen rauhallisesti, kolmas ehkä hätäillen tai rakennuskeppejään tulisesti viskoen.  Siinäpä työnsarkaa ja haastetta kelle tahansa, vaan kurkatkaapa neljänteen luokkaan – siellä tämä tuntuu onnistuvan!

Ilona Lehtinen