5 A:n näytelmä Kolme iloista rosvoa

Kuvat: Pekka Huovila

Syksy on perinteisesti ollut Helsingin Rudolf Steiner -koulussa näytelmien aikaa. Kuluvan syksyn näytelmistä ensimmäisenä esittäytyy 5A-luokan näytelmä KOLME ILOISTA ROSVOA. Katkelmat alla ovat oppilaiden omista aineista:  

”Luimme kaikki kesällä kirjan Kolme iloista rosvoa, ja siitä tuli meidän näytelmämme. Harjoittelimme sitä puolitoista kuukautta. Ensin harjoittelimme lauluja luokassa, ne olivat kivoja. Sen jälkeen luimme näytelmän läpi monta kertaa. Se oli hauskaa, koska kaikki saivat kokeilla kaikkia rooleja. Seuraavaksi kaikki saivat toivoa, minkä roolin haluaisi. Suurin osa meistä sai toivomansa roolin.”

–”Minä esitän näytelmässä Joonatania, hän on rosvo. Hän asuu Kasperin ja Jesperin kanssa Kardemumman ulkopuolella. Heidän kanssaan asuu myös leijona. Minusta tulee näytelmän lopussa leipuri ja pääsen leipurimestarin apulaiseksi leipomoon. Joonatan on luonteeltaan kiltti, ystävällinen, ja hän pitää ruoasta. Pidän roolistani, sitä on hauska näytellä.” (Wiljami)

–”Roolini on Poliisimestari Paavali. Hän on iloinen, kiltti, auttavainen, myötätuntoinen, puhelias ja harkitsevainen. Paavalilla on punainen takki, sininen hame ja sininen hattu. Hän puhuu ja selvittää asiat rauhallisesti.” (Petra)

–”Minä olen näytelmässä Remo. Hän on pieni poika, ja hän asuu Kardemumman kaupungissa. Remo on luonteeltaan iloinen, kekseliäs, rauhallinen ja tarkkaavainen.” (Sandesh)

–”Minä olen näytelmässä Jooonatan. Joonatanin vaatteet ovat housut, paita ja liivi. Ne ovat vähän repaleiset, mutta sopivat täydellisesti Joonatanille.” (Meri)

–”Toivoin leipurin roolia ja sain sen. Olen tyytyväinen omaan rooliini. Leipuri on pelokas ja arka, ainakin siinä kohtauksessa, kun olemme pelastamassa Sohvi-tätiä.” (Liisa)

–”Minun roolini näytelmässä on Jesper. Hän on kaunis, vaatimaton, vakava, luottavainen, eläinrakas, mietteliäs, huomaavainen ja riitaisa. Jesperin ulkonäkö on römppäisä. Hänellä on hame, paita, villasukat, ja kaulahuivi. Jesper ei pidä siivoamisesta, ruoan laittamisesta ja Sohvi-tädistä. (Taikatuuli)

–”Oma roolini on Sohvi-täti. Hän on voimakastahtoinen ja oma-aloitteinen nainen, eikä jää muiden varjoon. Hän pitää järjestelmällisyydestä ja vaatii sitä muiltakin. Sohvi-täti kävelee aina ryhdikkäästi ja puhuu selkeästi ja kuuluvasti. Minun tehtäväni on Sohvi-tätinä on jäljitellä tämän luonnetta. Yritän parhaani, kuuntelen ohjeita  ja koetan parantaa ilmaisua. Luulen onnistuvani. (Sofia)

–”Minä halusin olla näytelmässä Kasper tai Jesper, sain roolikseni  Kasperin. Hän ei ole kauhean siisti, mutta hän on hyvin nokkela. Kasperilla ei ole ammattia, sillähän on rosvo. Ensin Kasper, Jesper ja Joonat ovat rosvoja, mutta sitten he muuttuvat kunnollisiksi kaupunkilaisiksi.” (Konsta)

–Minä olen näytelmässä Poliisimestari Paavali. Roolihahmoni on hauska, mutta sen esittäminen on haastavaa. Se on iso rooli ja siinä on paljon vuorosanoja. Paavalin roolissa pitää olla reipas, ystävällinen ja kärsivällinen.Minusta minä sovin hyvin Paavaliksi.” (Anette)

”Luimme kotona omia vuorosanojamme, että oppisimme ne ulkoa. Teimme ääni- ja puheharjoituksia. Oli aika vaikeata saada ääni riittävän voimakkaaksi. Vaikeata oli se, että piti puhua kovaa, mutta ei huutamalla. Ensin harjoittelimme luokassa tiettyjä kohtauksia, kuten rosvojen kiinniottoa ja tulipalokohtausta. Sitten siirryimme liikuntasaliin harjoittelemaan pienemmissä ryhmissä. Myöhemmin harjoittelimme Mikael-salissa. Me leikimme ennen harjoittelua ja lauloimme, soitimme huilua, tanssimme ja teimme puhe- ja improvisaatioharjoituksia. Teimme lähes kaikki näytelmän lavasteet itse. Osan vanhemmat tekivät vanhempainillassa, osan löysimme.

Intensiiviviikolla olimme koko koulupäivän Mikael-salissa, silloin ei ollut muita oppitunteja. Kenraaliharjoitus oli jännittävin harjoitus, siellä oli kaikki tarvittava niin kuin esityksessä. Esitimme näytelmän yhteensä neljä kertaa, kaikki esitykset menivät hyvin. Ensimmäisten aamu- ja iltaesitysten aikana jännitti aika paljon, mutta seuraavana päivänä ei enää niin paljoa. Joskus unohtui jotain, mutta silti kaikki sujui hienosti. Vielä esitysten jälkeenkin näytelmä kulkee kaikkien muistoissa.”

-”Esitykset olivat kivoja, jään kaipaamaan niitä paljon.” (Juhana)

-”Huomasin heti alkuvaiheessa, kuinka hauskaa näytelmän tekeminen oikeasti oli.” (Santeri)
          
-”Innostuin hirveästi näytelmästämme, se oli todella kivaa ja jännittävää. Minusta ensi-ilta oli jännittävin.” (Rosa)

-”Harjoittelu oli joskus rankkaa, mutta kuitenkin oli todella hauskaa tehdä näytelmää.” (Wiljami)

-”Lopulta tuli esitys ja minua jännitti ihan hirveästi, mutta se meni ohi. Oli kiva kokemus.” (Taikatuuli)

-”Koko näytelmäprojektin aikana oli hauskaa. Välillä tosi oli ärsyttävää, kun olimme olleet koko päivän salissa, ja sitten piti hinkata yhtä ja samaa kohtausta yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka se oli omasta mielestä jo ihan hyvä. (Hertta)
   
-”Kun syyskuun lopussa esitimme näytelmää, huomasin, että puolitoista kuukautta ei ollut mennyt hukkaan. Näytelmästä tuli hieno. ” (Timo)

-”Kaikki sopivat minusta rooleihinsa täydellisesti. Minä sain esittää kaikissa esityksissä Sohvi-tätiä, koska toisen roolituksen Sohvi oli valitettavasti kipeä. Viimeinen esitys oli minusta hienoin. Silloin vain jotenkin oli vaikeampi esittää, kun sukulaiset ja vanhemmat olivat katsomassa. Mutta kokonaisuutena se oli hieno kokemus.” (Fanni)

-”Harjoittelu oli välillä uuvuttavaa, kun teki itse oikein ja toinen väärin. Mutta harjoitus tekee mestarin. Esityksemme oli mielestäni mahtava ja upea kokemus. Odotan innolla seuraavaa esitystä, joka tulee meille 8. luokalla.” (Viola)