Mitä steinerkoulu ei ole?

Elämänkatsomuskoulu. Koulussa ei opeteta antroposofiaa, teosofiaa tai muuta tiettyä elämänkatsomusta.

Uskonnollinen koulu. Steinerkoulut ovat uskonnollisesti sitoutumattomia. Uskonnonopetus järjestetään uskonnonvapauslain ja Opetushallituksen laatimien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti.

Poliittinen koulu. Steinerkoulut ovat poliittisesti sitoutumattomia. Sen sijaan oppilaita kannustetaan tekemään erilaisia avauksia yhteiskuntaan päin, toisin sanoen olemaan aktiivisia yhteiskunnan jäseniä.

Eliittikoulu. Steinerkoulu ei ole rikkaille tarkoitettu eikä kallis. Tämä olisi paradoksaalista koululle, joka on syntynyt työväestön lapsia varten. Oppilaat otetaan kouluun ilmoittautumisikäjärjestyksessä, eikä kenenkään koulunkäynti ole varallisuudesta riippuvainen.

Taidekoulu. Vaikka taideaineiden määrä on huomattavasti peruskoulua suurempi, taidetta käytetään työkaluna. Steinerkoulu ei siis valmenna oppilaista taiteilijoita, eikä koulussa viihtyminen ja siellä pärjääminen edellytä taiteellista lahjakkuutta.

”Apukoulu”. Suomen steinerkoulut tarjoavat yleisopetusta perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa, eikä niillä ole tavallista koulua parempia resursseja vastata kehityshäiriöistä tai oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden tarpeisiin. Poikkeuksen tekevät Helsingin Marjatta-koulu, Lahden Sylvia-koulu ja Oriveden Joonas-koulu, joissa steinerpedagogiikkaa sovelletaan erityistä huolenpitoa vaativien lasten opetuksessa.

Huuhaakoulu. Steinerkoulussa opitaan jo lain mukaan samat asiat kuin peruskoulussa ja lukiossa. Opetuksessa korostuvat taiteellinen tunnekasvatus ja tunneälyn ruokkiminen. Helsingin Rudolf Steiner -koulusta kirjoitetaan ylioppilaaksi valtakunnan keskitasoa paremmin.

(Lähteenä mm.: Jarno Paalasmaa, Omassa rytmissä, PS-kustannus/Opetus 2000)