Steinerkoulun historiaa

Tupakkatehtaasta kaikkialle maailmaan

Ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Saksan Stuttgartiin vuonna 1919, kun Waldorf Astoria -tehtaan työntekijät halusivat koulua lapsilleen. Koulun suunnittelusta ja toteuttamisesta vastasi kasvatusfilosofi Rudolf Steiner. Maailmalla käytetyt termit waldorfkoulu ja waldorfpedagogiikka ovat siis saaneet nimensä tehtaasta, Suomessa vakiintuneet steinerkoulu ja steinerpedagogiikka idean isästä.

Tupakkatehtaan henkilökunnan lapsille perustettu koulu kasvoi kokoistaan suuremmaksi. Se käynnisti koulun uudistusliikkeen, jonka vaikutukset näkyvät ja tuntuvat nykyään kaikkialla maailmassa.

Waldorfkoulu levisi Euroopassa suhteellisen nopeasti, joskin se joutui vaikeuksiin Saksan kansallissosialismin kaudella. Yksilöllisyyttä korostavan waldorf-/steinerpedagogiikan katsottiin olevan ristiriidassa kansallissosialististen oppien kanssa, minkä seurauksena koulut suljettiin vuonna 1938. Koululiikkeen leviäminen myös Euroopan ulkopuolisiin maihin jatkui kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen, ja erityisen vauhdikkaasti waldorf- ja steinerkouluja nousi 1970-luvulla.

Nykyään steinerkoulut ovat levittäytyneet kaikkialle maailmaan, myös buddhalaisiin ja islamilaisiin maihin. Tämä kuvastaa hyvin steinerpedagogiikan yleismaailmallista ja -inhimillistä luonnetta: se toimii kansallisuudesta, kulttuurista ja uskonnosta riippumatta.

Tällä hetkellä steinerkouluja on yli tuhat, ja uusia kouluja perustetaan edelleen.

Steinerkoulu Suomessa

Suomen ensimmäinen steinerkoulu, Helsingin Rudolf Steiner -koulu, perustettiin vuonna 1955. Alun kiertolaiselämän jälkeen se asettui nykyiselle paikalleen Lehtikuusentielle, keskustan tuntumaan. Seuraavaksi oman steinerkoulunsa saivat Tampere ja Lahti. Vuonna 1977 eduskunnassa säädettiin niin sanottu steinerkoululaki, jota seurasi todellinen buumi: valtaosa Suomen nykyisistä steinerkouluista on perustettu 1980-luvun alussa.

Vuonna 2010 Suomessa on 26 steinerkoulua ja nelisenkymmentä steinerpäiväkotia. Steinerpedagogista opetusta saa päivittäin viitisentuhatta lasta ja nuorta. Pääkaupunkiseudulla steinerkouluja on neljä: kaksi Helsingissä (HRSK ja Eirassa sijaitseva Elias-koulu), yksi Espoossa ja yksi Vantaalla. Valtakunnan tuoreimmat tulokkaat löytyvät Joensuusta, Kymenlaaksosta ja Porvoosta.

Monet steinerkoulut ovat aloittaneet toimintansa vanhempien aloitteesta, usein steinerpedagogisen päiväkotitoiminnan ”jatkeena” ja suurten taloudellisten paineiden alla. Vanhempien rooli – heidän aktiivisuutensa ja sitoutumisensa merkitys – on ollut ratkaiseva niin koulujen rahoituksen, opettajien kuin tilojen hankkimisen kannalta.

Rudolf Steiner

Kraljevic´iä (nykyinen Kroatia), vuonna 1861 syntyneen Rudolf Steinerin kotipaikkakuntaa, ympäröi kuvankaunis vuoristoinen rautatien halkoma luonto. Rudolf Steinerin kiinnostus luonnonilmiöihin ja mekaniikkaan on perua tältä ajalta, näin hän on itse elämäkerrassaan kirjoittanut. Luonnon havainnointi fenomenologisesti – ilman omia ennakko-oletuksia, puhtaasta havainnosta käsin – on Steinerin metodin ydin.

Steinerin perhe ei ollut mikään sivistysperhe, mutta mietteliään pojan oma rajoittamaton kiinnostus ja ihmettely veivät hänet varhain olemassaolon ja tieteen peruskysymysten äärelle. Geometria teki hänet onnelliseksi. Hän oli platonilaiseen tapaan vakuuttunut muuttumattoman, näkyväisen takana olevasta todellisuudesta. Kyläpapin luento kuoripojille kopernikaanisesta maailmankuvasta pysähdytti hänet ja käynnisti nuoren pojan mielessä modernin maailmankuvan työstämisen. Ikävystyttävillä historian tunneilla Rudolf-poikanen luki vähäisillä taskurahoilla ostamaansa ja historian kirjan sisään piilotettamaansa Kantin ”Puhtaan järjen kritiikkiä”, maailmanfilosofian merkkiteosta – melkoinen haaste yhdentoista ikäiselle pojalle!

Goethestä ja Schilleristä Rudolf Steiner kuuli maaseutua kiertävältä välskäriltä. Välskärin elävästä kerronnasta löytyi myös yksi tulevan steinerpedagogiikan ytimistä. ”Schwung, schwung, wärme, wärme” ("Innostusta, innostusta, lämpöä, lämpöä") – kas siinä oivallinen ohje steinerpedagogille kuivan luentomaisen äänenpainon voittamiseksi.

Vuonna 1861 syntynyt Rudolf Steiner oli ennakoluuloton, jatkuvaa kehittymistä ja uudistumista korostava sekä näitä arvoja omassa elämässään toteuttava monilahjakkuus. Steinerpedagogiikan luoja hakeutui jo varhain olemassaolon ja tieteen peruskysymysten äärelle. Hän eli jatkuvassa vuoropuhelussa ympäristönsä kanssa ja suhtautui uusiin asioihin uteliaan myönteisesti. Samanlaista asennetta, innostusta ja uudistumiskykyä hän edellytti myös steinerkoulun opettajilta – melkoinen tavoite saavutettavaksi joka päivä!